Lennot Munchenin kautta Bariin menivät hyvin. Pian laukku lipuikin hihnalle, nappasin sen  ja lähdin etsimään bussia, joka veisi keskustaan. Sain kysyttyä italiaksi missä on bussipysäkki? Taksijono ulkona oli pitkä, täynnä tyhjiä odottavia takseja ja niiden malttamattoman näköisiä kuskeja. Kuljin kantamuksineni eli kahden laukun kanssa heidän ohitseen yrittäen näyttää siltä, että tiedän täsmälleen, minne menen. Bussin tulo on kestäisi viisikymmentäviisi minuuttia. Kannatti siis katsoa, oliko täällä Uber. Kyllä, Uber 4 minuuttia, hinta 40 €. Perille päästyäni tajusin, että se oli ainut järkevä ratkaisu, olisi ollut sulaa hulluutta mennä pitkin pimeitä epämääräisiä katuja kahden matkalaukun kanssa. Kuski, Adriana oli kiva ja avulias. Hän puhui hyvin englantia ja puhuttiin myös italiaa. Sinkku, harrasti taidetta ja oli ollut myös laivalla töissä kuten minäkin nuoremana. Hauskaa.

Victor Hotel oli siisti ja valitsin sen, koska se oli lähellä bussiasemaa, josta olisi sitten helpompi lähteä liikkeelle kohti Materaa. Aamulla kävin lenkillä katsomassa selviänkö ilman Uberiä bussipysäkille, aikamoinen ronttaaminen olisi.  Bussilipun sain ostettua kätevästi ennakkoon netistä. Sisiliassa matkatessa luotto juniin meni, kun olin ostanut lipun ja lakon vuoksi jouduin kuitenkin raahaamaan kamani kohti bussiasemaa ja ostamaan lipun viime tingassa bussiin.

Aamupäivä sujui laukatessa vanhan Barin katuja nähtävyyksiä ihaillen. Tietenkin kävin myös meren rannalla haistelemassa meren tuoksuja ja 1000 vuotta vanhassa kirkossa rauhoittumassa.

Päätin ottaa Uberin bussiasemalle, sen verran kuoppaista meno olisi ollut. Bussiasemalla odotellessa pohdin, mihin tässä on ryhtynyt, jännitys tuntui ihan vatsanpohjassa asti. Millainen residenssi todellisuudessa on, onko siellä kylmää, kosteaa, kosteusvaurioista aiheutuvia ongelmia? Luolassa ei ole kuin yksi pieni ikkuna keittonurkkauksen päällä, eikä sen metrin paksuisen seinän lävitse juurikaan mitään näy kuvien mukaan. Mihin olen oikein ajautunut ja hölmöyksissäni houkutellut vielä kavereita vieraaksi! 

Näitä pohtiessa tunnin bussimatka Materaan eteni joutuisasti ja maisemat vaihtuivat vihreiksi olivipuupelloiksi ja niiden välissä joksikin kukkiviksi puiksi. Saavuttiin Materaan.  Otin bussiasemalta taksin ja hetken harhailun jälkeen onnistuttiin löytämään asumus. Taksi maksoi vain 12 €, eli en tullut ryöstetyksi. Taitaa olla ikuinen pelko, että suomalaiset aina ryöstetään taksissa ulkomailla, mutta näin ei käynyt. Kuski oli tosi kiva ja Matera on ällistyttävä. 

Residenssi on tosi hieno! Heti tuli sellainen olo, että kyllä minä täällä pärjään, vaikka olinkin valoa ja suuria ikkunanäkymiä rakastavana ihmisenä ollut hieman kauhuissani.  Sisällä oli ihan kivan lämmin ja kaikki oli ihan OK, tottuisin luolaan.  

Asetuttuani lähdin ulos kauppaan hakemaan vähän vettä, munia ja muita aamiaistarvikkeita lähipuodista, mikä sekin oli luolan sisällä -tietenkin.  Pakko todeta, että tämä paikka on todella erityinen, tuntuu mahdottomalta käsittää, että täällä on asuttu luolissa jo 10 000 vuotta sitten. 

Arrivo nella caverna

I voli via Monaco verso Bari sono andati bene. Presto la valigia è arrivata sul nastro, l’ho presa e sono andata a cercare l’autobus che mi avrebbe portato in centro. Sono riuscita a chiedere in italiano dove si trovasse la fermata dell’autobus. La fila dei taxi fuori era lunga, piena di taxi vuoti in attesa e dei loro autisti dall’aria impaziente. Sono passata davanti a loro con i miei bagagli, cioè con due valigie, cercando di sembrare una che sa esattamente dove sta andando. L’autobus sarebbe arrivato tra cinquantacinque minuti. Valeva quindi la pena controllare se ci fosse Uber. Sì, Uber in 4 minuti, prezzo 40 €.

Arrivata a destinazione ho capito che era l’unica soluzione sensata: sarebbe stata pura follia camminare per strade buie e poco definite con due valigie. L’autista, Adriana, era gentile e disponibile. Parlava bene inglese e abbiamo parlato anche in italiano. Era single, faceva arte ed era stata anche lei a lavorare su una nave, come me da giovane. Divertente.

Il Victor Hotel era pulito e l’ho scelto perché era vicino alla stazione degli autobus, da dove sarebbe stato più facile partire verso Matera. Al mattino sono andata a fare una corsa per vedere se sarei riuscita ad arrivare alla fermata senza Uber — sarebbe stato un bello sforzo con i bagagli. Ho comprato comodamente il biglietto dell’autobus in anticipo online. Viaggiando in Sicilia avevo perso fiducia nei treni: avevo comprato il biglietto, ma a causa di uno sciopero ho dovuto trascinare i miei bagagli fino alla stazione degli autobus e comprare un biglietto per l’autobus all’ultimo momento.

La mattinata è passata correndo per le strade della vecchia Bari, ammirando le attrazioni. Naturalmente sono andata anche al mare a respirarne il profumo e mi sono fermata a calmarmi in una chiesa millenaria.

Ho deciso di prendere un Uber fino alla stazione degli autobus, perché il tragitto sarebbe stato troppo sconnesso. Aspettando alla stazione mi chiedevo in cosa mi fossi cacciata: l’emozione si sentiva fin nello stomaco. Com’è davvero la residenza? Fa freddo? È umida? Ci sono problemi di umidità? Nella grotta c’è solo una piccola finestra sopra l’angolo cottura e, a giudicare dalle foto, attraverso il muro spesso un metro non si vede quasi nulla. In cosa mi sono cacciata e, nella mia imprudenza, ho persino invitato amici a venire a trovarmi!

Mentre riflettevo su tutto questo, l’ora di autobus verso Matera è passata in fretta e il paesaggio è diventato verde, con campi di ulivi e tra di essi alberi in fiore. Siamo arrivati a Matera. Dalla stazione degli autobus ho preso un taxi e, dopo un breve girovagare, siamo riusciti a trovare l’alloggio. Il taxi è costato solo 12 €, quindi non sono stata derubata. Forse è una paura eterna che i finlandesi vengano sempre truffati nei taxi all’estero, ma questa volta non è successo. L’autista era molto gentile e Matera è stupefacente.

La residenza è davvero bellissima! Ho subito avuto la sensazione che me la caverò qui, anche se, amante della luce e delle grandi finestre, ero stata un po’ spaventata. Dentro faceva piacevolmente caldo e tutto era a posto: mi abituerò alla grotta.

Dopo essermi sistemata sono uscita a comprare un po’ d’acqua, uova e altre cose per la colazione nel negozietto vicino — che ovviamente si trovava anch’esso dentro una grotta. Devo dire che questo posto è davvero speciale: sembra impossibile comprendere che qui si sia vissuto nelle grotte già 10.000 anni fa.