Aurinkoinen aamupäivä Otranton vanhassa kaupungissa on täydellinen hetki harhailla pitkin kapeita kivikujia. Juuri tällainen kävely johdatti minut lopulta kaupungin katedraalille, vuonna 1069 rakennetulle Otranton katedraali (Duomo di Santa Maria Annunziata).

Ulkoa kirkko on melko pelkistetty, mutta sisällä odottaa yksi Italian erikoisimmista kirkkotaiteen aarteista: valtava mosaiikkilattia. Sen teki munkki Pantaleone vuosina 1163–1165. Mosaiikki peittää lähes koko kirkon lattian ja muodostaa suuren “elämän puun”, jonka oksilla kulkee lukemattomia tarinoita, hahmoja ja symboleja. Tutkijoiden mukaan se kuvaa symbolisesti koko maailmaa ja ihmisen elämänmatkaa.

Yksi mosaiikin erikoisimmista kuvista esittää Alexander the Great lentämässä taivaalle griffinien avulla. Keskiaikaisen legendan mukaan hän yritti nousta yhä korkeammalle houkuttelemalla griffinejä lihalla. Tarina kuvasi ihmisen kunnianhimoa – ja sitä, miten ihminen joskus yrittää ylittää rajansa.

Kirkossa on kuitenkin myös hiljentävä näky. Sivukappelissa lasivitriineihin on asetettu satoja pääkalloja. Ne kuuluvat Otranton marttyyrit -nimellä tunnetuille miehille.

Vuonna Otranton piiritys 1480 ottomaanien armeija valtasi kaupungin ja antoi paikallisille miehille valinnan: kääntyä islamiin tai kuolla. Noin 800 miestä kieltäytyi luopumasta uskostaan, ja heidät mestattiin Minervan kukkulalla 14. elokuuta 1480. Myöhemmin heidän luunsa kerättiin talteen ja sijoitettiin katedraaliin reliikkeinä.

Nykyään nämä pääkallot muistuttavat Otranton dramaattisesta historiasta. Marttyyrit julistettiin autuaiksi 1771 ja paavi Francis kanonisoi heidät pyhimyksiksi vuonna 2013.

Kun astuu kirkosta takaisin auringonvaloon, Otranton rauhalliset kujat tuntuvat hetken kantavan mukanaan vuosisatojen tarinoita.

Martiri e grifoni

Una mattina di sole nel centro storico di Otranto è il momento perfetto per perdersi tra i vicoli stretti e lastricati di pietra. Proprio una passeggiata così mi ha condotto infine alla cattedrale della città, il Duomo di Santa Maria Annunziata, costruito nel 1069.

Dall’esterno la chiesa appare piuttosto semplice, ma all’interno custodisce uno dei tesori più singolari dell’arte sacra italiana: un enorme pavimento a mosaico. Fu realizzato dal monaco Pantaleone tra il 1163 e il 1165. Il mosaico copre quasi tutta la superficie della chiesa e forma un grande “albero della vita”, sui cui rami si snodano innumerevoli storie, figure e simboli. Secondo gli studiosi rappresenta simbolicamente il mondo intero e il cammino dell’uomo nella vita.

Una delle immagini più curiose del mosaico raffigura Alessandro Magno mentre tenta di volare verso il cielo con l’aiuto di due grifoni. Secondo una leggenda medievale, cercò di salire sempre più in alto attirando i grifoni con della carne. La scena simboleggiava l’ambizione umana e il desiderio, a volte eccessivo, di superare i propri limiti.

Nella chiesa però c’è anche una vista che invita al silenzio. In una cappella laterale, dietro vetrine di vetro, sono esposti centinaia di teschi. Appartengono agli uomini conosciuti come i Martiri di Otranto.

Nel 1480, durante l’assedio di Otranto, l’esercito ottomano conquistò la città e diede agli uomini locali una scelta crudele: convertirsi all’Islam oppure morire. Circa 800 uomini rifiutarono di rinnegare la loro fede e furono decapitati sulla collina della Minerva il 14 agosto 1480. In seguito le loro ossa furono raccolte e collocate nella cattedrale come reliquie.

Oggi questi teschi ricordano la storia drammatica di Otranto. I martiri furono beatificati nel 1771 e Papa Francesco li ha canonizzati santi nel 2013.

Quando si esce dalla chiesa e si torna alla luce del sole, i tranquilli vicoli di Otranto sembrano per un attimo custodire le storie di molti secoli.