Aamukahvin jälkeen lähdin pienelle lenkille ja tein ilahduttavan löydön: todella monipuolisen supermarketin, jota ei ollut merkitty edes Google Mapsiin. Aion toki käydä jatkossakin siinä pienessä “luolalähikaupassa” tukemassa paikallista yrittäjää, mutta on mukava tietää, että silloin kun tekee mieli laajempaa valikoimaa – leipiä, juustoja ja muuta sellaista – löytyy myös toinen vaihtoehto.

Uskaltauduin aamulla myös suihkuun ja pesin hiukset. Kuumaa vettä riitti ihan hyvin. Olen aina pitänyt itseäni vähän naiivin positiivisena ihmisenä, mutta huomaan, että vuosien myötä elämä on leiponut minusta hitusen skeptikon.

Päivä alkoi sumuisena, mutta jo puolilta päivin aurinko murtautui esiin. Söin aamiaisen terassilla ja ihailin samalla upeaa näkymää Vanhaan Materaan. Residenssi sijaitsee tien varrella paikassa, josta avautuu huikea maisema, ja se on selvästi suosittu selfiepaikka. Kahvikupin äärellä on varsin viihdyttävää seurata ihmisten kuvausrituaaleja. Eilen paikalle ilmestyi oikein jalustan kanssa operoiva somepersoona – ehkä häämatkalla? Sen verran paljon he ottivat pussailukuvia. Söpöä.

Residenssin oppaasta bongasin eilen maininnan paikallisista taiteilijoista ja päätin suunnistaa galleria MaDartiin tapaamaan yhtä heistä. Domus Madudassa taiteilija Daniela Madudda otti minut vastaan sydämellisesti. Juttelimme pitkään, joimme kahvit ja hän esitteli töitään. Hauska sattuma oli, että hän soitti Peter Strebelille – residenssin organisoijalle – joka osoittautuikin Danielan hyväksi tutuksi. Daniela oli jopa ollut Peterin vieraana Suomessa.

Mainitsin Peterille ohimennen, että majoituksen sängyn tasossa olisi nostamisen varaa. Patjat lepäävät vanhan hetekan päällä, ja minäkin 60-kiloisena nukun siinä hieman kuin riippumatossa. Jos painoa olisi 80–100 kiloa, takapuoli saattaisi jo tömpsähtää kivilattiaan. Peter nauroi ja totesi, ettei kukaan ole vielä valittanut. No, taiteilijat eivät tunnetusti valita herkästi – mutta en haluaisi, että kuun lopulla vierailulle tuleville ystävilleni koituu tästä selkävaivoja. Mietin, voisiko patjan ja hetekan väliin laittaa jonkin levyn tukemaan rakennelmaa. Muuten sänky kyllä sopii täydellisesti luolan askeettiseen estetiikkaan…

Joka tapauksessa kohtaaminen Danielan kanssa oli mahtava ja nosti mielialaa merkittävästi. Vaihdoimme puhelinnumerot ja Instagram-tilit.

Tarkoitus oli vielä jatkaa taidekauppaan, mutta kun poikkesin torilla ostamassa muutaman kiivin, käännyinkin lopulta takaisin kohti kotiluolaa. Aurinko paistoi lämpimästi, ja pysähdyin istahtamaan lähiterassille nauttimaan paikallisen IPA-oluen. Sieltä kohti kotiluolaa, johon minulla on selvästi viha–rakkaussuhde: valoa rakastavana luolan pimeys tuntuu välillä raskaalta, välillä taas aivan taianomaiselta.

Juuri nyt fiilis on kuitenkin ihana. Mukavat kohtaamiset kantavat pitkälle. 🌞🍺

Juuri nyt fiilis on kuitenkin ihana. Mukavat kohtaamiset kantavat pitkälle. 🌞🍺

MADART

Dopo il caffè del mattino sono uscito/a per una piccola passeggiata e ho fatto una scoperta molto piacevole: un supermercato davvero ben fornito che non era segnato nemmeno su Google Maps. Naturalmente continuerò ad andare anche nel piccolo “negozio di quartiere nella grotta” per sostenere l’imprenditore locale, ma è bello sapere che, quando si ha voglia di una scelta più ampia – pane, formaggi e altre cose – c’è anche un’altra opzione.

La mattina ho anche osato fare la doccia e lavarmi i capelli. L’acqua calda è stata più che sufficiente. Mi sono sempre considerato/a una persona ingenuamente positiva, ma mi accorgo che con gli anni la vita ha impastato nel mio carattere anche un pizzico di scetticismo.

La giornata è iniziata con la nebbia, ma già verso mezzogiorno il sole ha fatto capolino. Ho fatto colazione sulla terrazza ammirando allo stesso tempo la splendida vista sulla Matera antica. La residenza si trova lungo una strada in un punto da cui si apre un panorama incredibile, ed è chiaramente un luogo molto popolare per i selfie. Davanti a una tazza di caffè è piuttosto divertente osservare i rituali fotografici delle persone. Ieri è arrivata persino una vera e propria influencer con il cavalletto – forse in viaggio di nozze? Hanno scattato così tante foto mentre si baciavano. Carinissimo.

Ieri ho notato nella guida della residenza una menzione di alcuni artisti locali e ho deciso di dirigermi verso la galleria MaDart per conoscerne uno. Alla Domus Madudda l’artista Daniela Madudda mi ha accolto con grande cordialità. Abbiamo chiacchierato a lungo, bevuto un caffè e lei mi ha mostrato i suoi lavori. Una coincidenza divertente è stata che ha telefonato a Peter Strebel – l’organizzatore della residenza – che si è rivelato essere un suo buon conoscente. Daniela era addirittura stata ospite di Peter in Finlandia.

Ho accennato a Peter, quasi di sfuggita, che forse l’altezza del letto potrebbe essere un po’ migliorata. I materassi poggiano su una vecchia rete metallica, e persino io con i miei 60 chili dormo un po’ come su un’amaca. Con 80–100 chili il sedere potrebbe già arrivare a toccare il pavimento di pietra. Peter ha riso e ha detto che nessuno si è ancora lamentato. Beh, gli artisti notoriamente non si lamentano facilmente – ma non vorrei che agli amici che verranno a trovarmi alla fine del mese venisse il mal di schiena. Sto pensando se si potrebbe mettere una tavola tra il materasso e la rete per rendere il letto più solido. Per il resto, comunque, si adatta perfettamente all’estetica ascetica della grotta…

In ogni caso l’incontro con Daniela è stato fantastico e mi ha decisamente sollevato il morale. Abbiamo scambiato i numeri di telefono e i contatti Instagram.

Avevo ancora l’intenzione di andare in un negozio d’arte, ma dopo essere passato/a dal mercato a comprare qualche kiwi ho finito per tornare verso la mia grotta di casa. Il sole splendeva caldo e mi sono seduto/a sulla terrazza a gustare una IPA locale vicino alla grotta, con la quale ho chiaramente un rapporto di amore-odio: a volte sembra buia e pesante, altre volte invece quasi magica.

In questo momento, però, la sensazione è meravigliosa. Gli incontri piacevoli portano lontano. 🌞🍺