Täytyy myöntää, että yksin oleminen tuntuu odotettua raskaammalta. Kotosalla nautin yksinolosta ja suorastaan tarvitsen sitä, mutta vieraassa ympäristössä se tuntuu painavalta, voimia vievältä ja ulkopuolisuuden tunne korostuu. Uusia asioita nähdessä kokemusten jakaminen on ihanaa, yksin matkustaessa tämä puuttuu. Toisaalta taiteilijana yksin matkustaessa on täysi rauha omaa tahtia havainnoida ympäristöä, pysähtyä piirtelemään ja kirjoittelemaan ajatuksia – hyviä puolia siinäkin. Jälkeenpäin on ihana lukea niitä ja katsella kuvia, joita on piirtänyt, samalla saa palan aikaa takaisin. Onneksi on puhelin jolla voi soitella miehelle ja kavereille niin ei tule ihan höperöksi!

Illalla lähdin vielä etsimään ravintolaa, joka vieraskirjassa mainittiin taiteilijamestaksi: Osteria Mala Testa. Paikassa oli paljon asiakkaita ja seinillä kommunistijulisteita. Ruoka, sienitomaattipasta, oli ihan ok, ja alkuruoka, lämmin vihanneshässäkkä, oli erinomainen. Päivä sulkeutui makujen ja värien äärellä, palasin kotiluolaan hyvillä mielin illan hämärässä katse tarkkana kivisissä poluissa ja rappusissa. Täällä ei todellakaan pimeän tullen kannata hortoilla huonoilla kengillä humalassa.